Kronikka

Olisiko aate tai mikä lie,
joka eläkkeensaajat yhteen toi.
Se kai johti yhdistyksen perustamiseen,
työn ja toiminnan jatkamiseen.

Aluksi toiminnan muotoja etsittiin,
kahvia juotiin ja tanssittiin,
askartelua, laulua harrastettiin.
Yhdessäolo mukavaksi todettiin.

Luhangan Raimo aluksi joukkoa veti,
Ahon Maija muistiin merkitsi heti.
Retkiä tehtiin ja ystäviä löydettiin,
myös vieraita silloin kutsuttiin

Sai mukaansa Lehtosen Nikolain vakaan,
rehdin ja rehellisen, sen takaan.
Oli Tolvaset, Hyssyt, Takalat, Lehtiset,
Lylyharjut, Hagman, Lavikaiset ja Lahtiset.

Kaikki kortensa kekoon kantoi,
vointinsa mukaan tietysti antoi.
Laulu – tanhu – ym kerhot alkunsa saivat.
Ohjaajat: Arja, Sisko, Helmi yms sai siitä vaivan.

Silloin Elokasken Tenhokin
joutui mukaan tehtävään sihterin.
Monia vuosi sitä hoitikin,
kunnen puheenjohtajan pestin sai.

Pitkään Tenho sitten yhdistystä johti.
Saman ajan Else kirjasi, mitä toiset pohti.
Stålbergin Leipomo meille pullat tuotti,
naiset vuorollaan kahvit keittivät ja juottivat.

Saman ajan Tauno yhdistystä veti,
haitarilla säesti ja lauluja teki.
Välillä tuntui kuin kivirekeä vetänyt oisi.
Älä huoli, kyllä se siitä, sihteeri totesi.

Talouden pito on myöskin tärkeä.
Siinä piti koota rahaa ja käyttää järkeä.
Kukaan ei pitkään sitonut pussin nyöriä,
Einarikaan ei pitkään jaksanut hyöriä.

Kuisman Kerttu hommaa hoiteli pidempään.
Sitten ei joukosta löytynyt ketäkään.
Tilitoimiston huoleksi hoito annettiin.
Laskut ja rahat sinne kannettiin.

Ei käy, sanoi Tauno, pidempään ei anneta,
kun ei rahaa meillekään kanneta.
Kun puhetta johdan, hoidan homman samalla,
kunnes paikka täytetään jäsenellä omalla.

Löytyihin sitten Taisto tähän hommaan.
Hyvin sopiikin tuohon laulun lomaan.
Tarkastus on aina tehty, eikä siinä kaikki.
Koko ajan sen on tehnyt Hämälaisen Maikki.

Keskiviikot Työväentalo on ollut käytössä meillä,
paitsi kun on oltu vierailujen teillä.
Kutsuja sekä juhlia pidetty hyvällä ohjelmalla,
muistettu myös vieraita hyvällä tarjoilulla.

Nyt on kerhojakin monelle sopivaa.
Jos ei laulu maita, pelataan Bocciaa.
Kahvin jälkeen jumppa kuntoa kohentaa,
päätteksi tanhuajat päivän lopettaa.

Laulajat kuitenkin on joukon runko,
vaikka siihen ei käy suinkaan tunko.
Ohjelmia kun pitää aina harjoitella,
sitä varten pitää paljon lauleskella.

Siinä kaikilla on ollut paljon hommaa.
Kesän sentään on saanut pitää lomaa.
Ikä se kun aina päälle painaa.
Usein kuulee, sekin on jo vainaa.

Opintosihteeri Intken Maija alkoa vaatia,
kaikkien pitää historiikkiin jotain laatia.
Sisukkaasta kuoronjohtaja Lavikaisesta,
sekä puheenjohtaja Aaro Jakovuoresta.

Hyvin homman hoiti Helmi. Aina paikalla,
retkilläkin silloin kun mentiin onnikalla.
Ei Aarollakaan vielä ole hätäpäivää.
Kun jäseniä vaan riittää, ei huolen häivää.

Sitten tarttui Oksan Pirkko ruoriin.
Osaava, pätevä ja reipas muija.
Hän laittoi liikettä meihin ikinnuoriin,
hommat hoitui, kun paukkui pomon nuija.

Sihteerin vakanssia hoiteli kauan Jokelan Kauko.
Väsyttyään pyysi tilallensa Intken Maijan.
Tuumaten: ”Jatka sinä tästä, ettei tule hommaan pitkä tauko.”

Maijan jälkeen homma otti Teemu Mäkinen.
Porukkamme nuorin mutta ei vähäväkinen.
Teemulla kun ranne alkoi kivun tuntea,
niin sihteeriksi valittiin Lea Jokela.

Rahakirstun hoitajakin meillä tarvittiin.
Täytyy siinä joku tolkku olla.
Siihen Mäkisen Lasse valittiin.
Kun tilit eivät ole pelkkä nolla.

Ei ole meillä varaa nähdä toimettomuuden unta,
eikä muutenkaan vetää lonkkaa,
onhan meillä kerhoja kymmenkunta.
Niistä jokaiseen aina väkeä konkkaa.

On liikuntakerho monenmoista,
on porinaa, sketsiä, yhtä ja toista.
Kädentaitoa iso joukko harrastaa.
Kerran kuussa kuulemme alustajaa.

Meillä joukkueet kovat on ollut bocciassa.
On Rajaniemen kisat usein käyty voittamassa.
Jonkun kerran on tuotu Suomen Mestaruudet.
Siksi tarvinnut on hankkia pelipaidat uudet.

Lempostuvallakin meillä toimitaan.
On muisti- sekä pelikerho, myöskin joogataan.
Risto vetää tietovisan monin kysymyksin.
Joukkoon pääsee kaikki, kukaan ei jää yksin.

Matkailukin meille hyvin maittaa.
Teatterit katsotaan ja bussilla kun kuljetaan,
onpa keli mikä vaan,
 ei se meitä haittaa.

Ovet avoinna meillä joka vuosi on.
Tutustumaan sopii silloin tulla meidän joukkohon.
Kutsujuhlissa myös joka syksy tavataan.
Tietysti myös silloin kaikki ovet avataan.

Rahaa toimintaamme aina tarvitaan.
Juhlilla ja myyjäisillä sitä hankitaan.
Itse tehdään laatikot ja leivonnaiset makoisat,
kutimet ja monelaiset käyttötavarat.

Kuntakin on meille pienen summan antanut.
Sillä lailla kortensa myös kokoon kantanut.
Jäsenistön terveyttä aina vaalimme.
Reissurahat muilla keinon kokoon haalimme.

Uimahallin puuttumien kunnasta on tuttu. 
Niinpä teimme aloitteen,
että kunta ottasi huolekseen kyydin järjestää, se ois nasta juttu.
Valkeakosken altaissa on meidän kiva polskia, kyytikin kun kulkee mallillaan.

Onhan meillä vielä toive yhteinen,
että ruorissa Pirkko jaksais vielä jatkaa.
Meitä luotsaten ja johtaen
kun kuljemme tätä Eläkkeensaajien mukavaa matkaa.

Kolmenkymmenen ensimmäisen vuoden kirjoittajat ovat jääneet tuntemattomiksi.

Viimeiseltä kymmenvuotistaipaleen teksti on Kaisa Markkasen.