2025

Vuoden 2025 retkeilyt aloitimme 17. tammikuuta reissulla Akaan Viialassa sijaitsevalle Pumpparin laavulle. Aluksi menimme kimppakyydeillä jo aiemmilta retkiltä tutuksi tulleelle "P-paikalle", mistä on reilun kilometrin verran matkaa itse laavulle.

Tuo kävelymatka olikin mielenkiintoinen: polku oli välillä aivan jäinen, välillä narskuvan luminen ja toisinaan etenimme pehmeää sammalpolkua, kuten kesällä!

Tammikuun viimeisenä päivänä suuntasimme Vähä-Riutan laavulle, joka sijaitsee aivan Taivalpirtin lähellä. Näinollen ensin autoilimme kimppakyydein Savontien varressa olevalla P-paikalle ja siitä kävelimme n.1,3 kilometrin matkan laavulle. Tällä kertaa oli helppo edetä, sillä koko tie oli jostain syystä aurattu hyväksi. Siispä etenimme varsin reipasta vauhtia.

Laavulla yllätimme nuoren miehen, joka oli yöpynyt siellä. Hän oli varsin vähäpuheinen, mutta hieman reipastui, kun tarjosimme hänelle pari makkaraa. Muuten hänellä oli eväänään vain rusinoita! Olipa hänellekin melkoinen kokemus herätä kahdentoista melko äänekkään eläkeläisen saapuessa yllättäen herättämään, ei ihme, että meni hiljaiseksi  :)

Helmikuun 14. päivänä eli Ystävänpäivänä retkemme suuntautui  Höytämöjärven rannalla sijaitsevaan Kirskaanniemeen. Emme ole Kirskaanniemessä muutamaan vuoteen käyneetkään. Sehän on alueena tosi kaunis ja siellä on useita tulipaikkoja varsinaisen laavun lisäksi.                                           Kymmenen hengen porukkamme tuli ensin autoilla P-paikalle, mistä kävelimme erittäin liukasta polkua pitkin laavulle. Onneksi kaikki olivat varautuneet hyvin piikkikengillä.

28.helmikuuta vuorossa oli Mattilassa sijaitseva Maasaaren laavu. Mukaan lähti tällä kertaa kahdeksan retkeilijää. Autot jätimme lähelle lintutornia, jonne ei enää ollut kiipeämistä käyttökiellon takia. Onneksi  viime vuonna ehdimme sinnekin vielä kiipeilemään. 

Kuljimme osittain tien reunaa, osittain latupohjaa ja takaisin tullessa osan matkaa lumista metsäpolkuakin pitkin eli vaihtelua oli kerrakseen.

14. maaliskuuta kohteena oli Pappilan Kota.  Yhdeksän hengen iloinen porukka lähti liikkeelle tuttuun tapaan Työväentalolta ja matka taittui mitä upeimmassa kevätsäässä auringon helliessä kävelijöitä. Kodan lämmössä oli mukavaa nauttia retkieväistä.

28. maaliskuuta valikoitui kohteeksi tuttu Koivunokka. Kuokkalan huoltoaseman sijaan nyt lähtöpaikkana oli Työväentalo. Ilma oli melko kolea ja tuulinen. Varsinkin itse Koivunokalla puhalsi kylmä tuuli. Tuntuu, että  siellä tuulee aina ja nimeksi sopisikin paremmin Tuulinokka :)

11. huhtikuuta suuntasimme Hervannan Suolijärven maisemissa olevalle Mielenreitille. Luontopolun varrella on yhdeksän taideteosta ja toivon tarinaa, joiden yhteydessä on myös luonnon ja mielen havainnointiin liittyviä pohdintatehtäviä. 

Lunta oli satanut edellisenä päivänä ja yönä, mutta polku oli silti hyväkulkuinen. Tänään oli todella tuulista (7-8 m/s) ja melko kylmääkin. Niemennokalla sijaitsevalle nuotiopaikalle saavuttuamme totesimme tulen teon mahdottomaksi juurikin kovan tuulen ja kylmyyden takia. Niinpä lähdimmekin eväät repuissa takaisin autoille. Mutta emmehän me periksi annettu: nuotio piti saada ja eväät syödyiksi! Pienen pohdinnan jälkeen päätimme mennä Lempäälän Kruunusaaren laavulle (sijaitsee pienessä saaressa lähellä Katepalin laavua, mutta tien toisella puolella).  Se olikin hyvä valinta, laavu oli melko suojainen.