2024

Tammikuun kovien pakkasten takia pystyimme tekemään ensimmäisen retkemme vasta 2. päivä helmikuuta. Silloin suuntasimme aivan upeassa aurinkoisessa, tosin hieman liukkaassa, talvisäässä Katepalin kalastajien laavulle.

Kävelimme kuuden hengen porukalla Työväentalolta Rypyntien ja Pappilantien kautta kohteeseen. Juttua riitti matkalla ja tuota pikaa jo pääsimmekin perille, missä Risto oli jo tehnyt tulet valmiiksi. Näin ollen pääsimme tärkeimmän eli makkaran paiston kimppuun ripeästi. Ja kylläpä eväät maistuivatkin hyvälle pitkän retkitauon jälkeen! 

16. helmikuuta matkasimmekin naapurikuntaan asti eli Akaan Viialaan. Menimme autoilla reilun kilometrin päähän Pumpparin laavusta ja kuljimme pääosin Tarpianjoen rantaa seuraavaa polkua laavulle asti.

Ilma oli vähän harmaa, mutta onneksi olimme aamupäivästä liikkeellä ennen iltapäivän sadetta.

Maaliskuun ekana päivänä kohteemme oli Sääksjärven suunnalla sijaiseva Ammejärven laavu. Tosi liukkaasta kelistä huolimatta mukana oli 11 reipasta ulkoilijaa. Saila ja Vellu olivat menneet jo etukäteen tekemään tulet laavulle, joten päästiin nopsaan paistelemaan eväsherkkujamme.

Yllärinä paistoimme jälkiruuaksi normieväiden jälkeen vaahtokarkkeja. Nams ... 

15. maaliskuuta sovittu ”yhteislähtö kävelemään” oli Kuokkalan Nesteen (nykyisin Teboil) huoltoasemalta Koivunokan laavulle. Sieltä meitä lähti tallustelemaan viiden hengen porukka. Onneksi laavulla olikin jo odottelemassa neljä jo aiemmin paikalle tullutta ja jälleen tulet valmiiksi tehnyttä henkilöä. Sitten vielä tuli kaksi reippailijaa paikalle joten lopulta lämpöisien leipien lämmittäjiä ja makkaranpaistajia oli koossa 11 kpl.

Ilma oli melko pilvinen, mutta juuri mukava ulkoiluun..

12. huhtikuuta laavureissulle tarvitsimme jälleen osittain autokuljetusta, sillä kohteena oli Maasaaren laavu Mattilassa.

Autot jätimme lähelle Lintutornia, mistä kävelimme laavulle.

Ilma oli mitä ihanin: aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja linnut visersivät. Selvästi kevättä ilmassa! Maasaari on melko iso paikka, missä on todella iso laavu ja toinen pienempi vielä järven rannassa. Alueelta löytyy myös Maasaaren korsu, jota voi saunoineen vuokrata melko edulliseen hintaan. Näin voi tutustua yöpymiseen ja oleiluun vähän askeettisimmissa olosuhteissa. Yöpyminen korsussa on aika elämys, varsinkin talvella kovilla pakkasilla tähtikirkkaassa yössä (susien ulvoessa … :) )

Tällä kertaa Risto oli tehnyt jälleen tulet valmiiksi pienempään veden lähellä olevaan laavuun.

Siellä 10 hengen porukkamme herkutteli  mm. maukkailla lämpöisillä ”folioleivillä” ja makkaroilla.

Ja tietenkin paluumatkalla piti poiketa ihailemaan Mattilan Lintutornia, joka on vuonna 1999 Mattilan kyläläisten talkoovoimin rakentama ja 120 metriin meren pinnasta kohoava näköalatorni.  Osa kiipesi torniin ylös asti, josta aukeaa näkymät jopa Tampereen Näsinneulaan asti.

Polun varresta löytyi myös kevään ensimmäisiä leskenlehtiä.

26.4. melko perinteinen retki talolta Katepalin laavulle. Sääennuste oli huono, mutta ennusteista huolimatta yhdeksän iloista retkeilijää oli paikalla eikä sitten onneksi satanut pisaraakaan.

10.5. kevään viimeisen laavuretken kohteena oli Pappilan kota, minne kävelimme talolta. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuuli erittäin kylmää. Kodassa oli toki lämmintä, varsinkin, kun meitä ”ahtautui” sinne vieri viereen kaikkiaan 13 henkeä.

Kevään viimeisen retken kunniaksi yllätyksenä paistoimme tikkupullia nuotiolla. Ne tuntuivat kaikille mansikkahillon kera maistuvankin.

13.9.

Kesätauon jälkeen oli alun perin tarkoituksena lähteä pitkälle retkelle Orivedelle Pukalaan, mutta sääennuste lupasi varsinkin niille seuduille runsaita sateita. Siksipä muutimmekin retken Sääksjärvelle Ammejärven laavulle. Siellä toki kävimme juuri maaliskuussa, mutta näyttäähän reitti aivan erilaiselta lumettomaan aikaan.

Pientä tihkua oli ilmassa, mutta se ei meidän neljän hengen tehoporukkaa haitannut.

        Oli vähän viileä ilma, niin pieni jumppa teki hyvää: alas, ylös, alas ...

11.10.

Kokoonnuimme Hakkarin jäähallin parkkialueella ja siitä suunnistimme osittain latupohjaa ja osittain polkuja pitkin Saarikonmäen laavulle. Siellä olikin iloinen meininki meneillään: Nurmen koulun alaluokat ja päiväkodin lapset opettajineen olivat viettämässä ulkoilupäivää. Siellä paistuivat makkarat ja vaahtokarkit. Oli ihanaa seurata lasten aitoa iloa ja riehakkuutta. Hyvin meidän yhdeksän henkilön porukka silti mahtui ja sopeutui joukkoon.

 25.10. 1. osa Kulttuurikävelyä

Eläkkeensaajien Keskusliitto haastoi kaikki Eläkkeensaajien yhdistykset Kulttuurikävelyyn, missä tarkoituksena on vuoden loppuun mennessä kerätä mahdollisimman paljon kävelykilometrejä liittyen kulttuuriin. Parhaat yhdistykset palkitaan. Ja tästähän me innostuimme!

Suunnittelimme kolmiosaisen kävelyn, jonka 1. osan toteutimme näin:

Lähdimme Työväentalolta 10 hengen voimin kävellen ensin  historiallista Hiidentietä pitkin kohti Kuokkalan Museoraittia.

Suuren Vanajanselän länsipuolelta Hämeenlinnasta Tammerkoskelle kulkenut muinaistie Hiidentie on ollut aikoinaan tärkeä Hämeen paikallisreitti. Tie on ollut kestikievarein varustettu 1500-luvulla, mutta 1700-luvun puolessa välissä se taantui  vain vaivoin kuljettavaksi. 1800-luvulle tultaessa tietä kunnostettiin.  Pari vuotta sitten  osa Hiidentiestä asfaltoitiin melko suuresta asukkaiden vastustelusta huolimatta.

Kuokkalan Museoraitilla tutustuimme siellä hienosti entisajan olomuodossa säilytettyihin eri museoihin, joita ovat mm. Kauppapuoti A. Eskola, Sakkola-museo ja Pajamuseo. Näihin liittyvistä asioista ja mielenkiintoisista tapahtumista meille kertoivat oppaamme Kaija ja Raili.

Eväsleipämme ja -kahvimme saimme nauttia kauppiaan entisessä keittiössä, missä oli suloisen lämmintä ulkoilmaan verrattuna. 

8.11. 2.osa Kulttuurikävelyä

Vanha museotie jatkui aikanaan Hiidentieltä suurin piirtein nykyisiä Hakkarin- ja Niemenkoskenteitä pitkin, jotka vievät myös Koivunokalle. Siksipä tänään kävelimmekin kokoontumispisteeltä eli Kuokkalan Teboililta Koivunokalle. Tällä kertaa mukana oli yhdeksän innokasta kävelijää, vai pitäisikö sanoa yhdeksän innokasta makkaran paistajaa :)

22.11. 3.osa Kulttuurikävelyä

Matkasimme kimppakyydeillä Työväentalolta Vesilahden kirkolle.

12 hengen joukkoomme mukaan lähti myös Mirja, joka on aikanaan toiminut Vesilahdella oppaana. Vesilahdella tutustuimme ensimmäisenä kirkkoon, joka oli avoinna juurikin meitä varten.

Mirja tunsi kirkon ja sen historian kuin omat taskunsa, oli ilo kuunnella mielenkiintoisia faktoja.

Kirkossa ollessamme oli alkanut sataa kunnolla lunta. Piti oikein autot harjata.

Muutaman kilometrin autosiirtymän jälkeen patikoimme Ämmänhaudanmäen kodalle herkuttelemaan perinteisillä laavueväillämme. Samalla kuulimme oppaaltamme lisää asioita ja tarinoita Vesilahdesta, mm. siellä vaikuttaneista lukuisista noidista.

20.12.

Vuoden viimeinen evästelyretki suuntautui tutulle Katepalin kalastajien laavulle. Sinne suuntasimme totutusti Työväentalolta kävellen. Seitsemän hengen voimin paistelimme makkarat ennen Joulun herkkupöytiin siirtymistä.

Lempäälän Eläkkeensaajien Retkeilykerho sijoittui valtakunnallisessa Kulttuurikävely-kilpailussa toiseksi!  Kiitos kaikille osallistujille!