2023 

 

Vuoden 2023 aloitimme käymällä 23.1. makkaranpaistolla Maasaaren laavulla. Lunta oli kohtalaisesti ja vahvuutemme 11 reippailijaa.

 

Tällä kertaa ollaankin nuotiolla Maasaaren pienemmän laavun äärellä.

 

 

6. helmikuuta "sokkolaavuretken" kohteena oli Vanhan Pappilan kota, jonne kävelimme talolta. Ilma oli mitä kaunein aurinkoinen talvipäivän ilma!

Eikö savu ole mukavaa? Ei ainakaan ilmeiden perusteella!
Sen sijaan kodan toisella puolella istuvilla ovat suut hymyssä!

 

 

20. 2. kävimme evästelemässä Vähä-Riutan laavulla. Jälleen sää oli meille suosiollinen. 

 

Tässä sitä  edetään leveää paanaa pitkin kohti laavua. Lumi oli onneksi kevyttä eikä tehnyt kävelystä liian raskasta 10 hengen porukallemme.

 

 

6. maaliskuuta vierailimme vaihteeksi naapurikunnassa eli porhalsimme Akaan Viialassa sijaitsevalle Pumpparin laavulle, joka on kauniilla paikalla Tarpianjoen rannalla. Sää oli aivan ihana!

 

 

20. maaliskuuta kohteena oli Sääksjärvellä sijaitseva Ammejärven laavu.           Ilma ei ollut tällä kertaa paras mahdollinen, mutta onneksi sade alkoi vasta paluumatkalla 15 minuuttia ennen autoille pääsyä.

 

 

3. huhtikuuta patikoimme Kuokkalan Nesteeltä Koivunokalle.                          Aurinko paistoi ja ilmassa oli selvästi kevään tuntua.

 

 

24. huhtikuuta kävimme ensimmäisen kerran tänä vuonna Katepalin laavulla, jonne  kävelimme porukalla Työväentalolta. Enää ei ollut huolta liukkaudesta eikä lumesta!

 

 

8. toukokuuta teimme hieman pidemmän retken eli patikoimme Hakkarin jäähallilta Siisjärven laavulle. Aurinko paistoi ja suosi näinollen kevätkauden viimeistä laavuretkeä, jonka kunniaksi paistoimme yllätyksenä nuotiolla räiskäleitä. Ja tietenkin tarjoiluun kuuluivat kermavaahto ja mansikkahillo!

 

Räiskäleiden paisto oli melko hidasta nuotiotulella, mutta kaikki  saivat omansa, kun malttia riitti. Kaikille halukkaille riitti, useammille parikin.

 

 

Matilla taitaa olla pulma, kun makkaran syöntikin on vielä kesken ja räiskäle toisessa kädessä kermavaahdolla odottaa syöjäänsä  :)

Tässä koko porukka (kuvaaja-Ainoa lukuunottamatta) lähdössä Siisjärveltä takaisin kohden Hakkaria.

Paluumatkalla vielä näimme tämän vähän epämiellyttävän kaverin luikertelemassa polulla.  Hakkarin poluilla kannattaa olla tarkkana käärmeiden varalta.

 

 

Syksyn ensimmäinen retki tehtiin 15.9. Saarikonmäen laavulle.

 

 

29.9. lähdimmekin pidemmälle retkelle eli koko päivän retkelle Siikanevalle. Siikaneva on Pirkanmaan laajin yhtenäinen suoalue ja samalla yksi maakunnan upeimmista luontonähtävyyksistä. Parhaimmillaan Siikaneva on syksyn maaruskan aikaan, jolloin kymmenen kilometriä pitkällä rengasreitillä saa nauttia suoalueen upeasta väriloistosta.

Pieni huilaustauko ja maiseman ihailuhetki puunrungolla.
Suuri osa 10 km:n patikasta mentiin pitkospuita pitkin aavan suoalueen halki. Välillä piti kurotella karpaloita piristeeksi.
Pitkospuilla piti olla varovainen, sillä välillä oli jopa tällaisia kohtia.
Suoalueiden välillä oli kunnon mäkimaastoa ja juurakkopolkuja.
Kun polku parani, mentiin eikä meinattu :) Ja Saila silmä tarkkana josko löytyisi sieniä. Niitähän muuten löytyi hyvä pussillinen.

 

Yläkuvassa koko porukka taukopaikalla eli Jaarikanmaan laavulla.  

 

Laavun edessä on kunnollinen pöytä,  missä oli mukava nauttia rauhassa eväät. 

 

 

13.10. oli vuorossa jälleen kyliltä kävellen saavutettava Katepalin kalastajien laavu, jonne kerääntyikin yhteensä 14 retkeilijää. Kaunis aurinkoinen syyspäivä!

 

 

27.10. kävimme Maasaaren laavulla Mattilassa. Ilma oli hyvä, mutta syksyn kylmyys jo tuntui.

Tällä kertaa teimme tulet Maasaaren isommalle laavulle, missä myös tunnelmoimme kynttilöiden valossa sisällä.

 

 

10. marraskuuta tepastelimme Kuokkalan Nesteeltä Koivunokalle.  Koko päivän satoi, mutta silti meitä lähti neljä sadetta pelkäämätöntä reippailijaa makkaranpaistolle. Lopulta pieni sade ei edes haitannut, varusteistahan kaikki on kiinni.

 

 

24. marraskuuta suuntasimme kulkumme Savontien lähellä sijaitsevalle Vähä-Riutan laavulle.

 

Vähä-Riutan laavu on melko hämärä eli nuotion loimotuksessa tulee hieno tunnelma. 

 

Perille oli hyvä "polku", mutta liukasta oli!

 

 

Vuoden viimeisen retken teimme 8. joulukuuta Hervannan Suolijärven maastoon. Suolijärven rantaa seuraileva Mielenreitti-polku johtaa nuotiopaikalle.   Luontopolun varrella on yhdeksän taideteosta ja toivon tarinaa, joiden yhteydessä on myös luonnon ja mielen havainnointiin liittyviä pohdintatehtäviä. Matkaa kertyy reilut 2 km. 

Sää oli ihanan talvinen: lunta sopivasti, pakkasta 7 astetta ja aurinkokin näyttäytyi aina välillä.

 

 

Lunta oli ihan mukavasti, mutta polku oli silti helposti kuljettavaa. 

Pitkästä aikaa paistelimme eväämme avonaisella tulipaikalla ilman laavun suojaa. Hyvin silti tarjettiin.
Kallu uskaltautui järven jäälle ikuistamaan meidät muut sillalla.
Paluumatkalla saimme ihastella kaunista auringonlaskua. Mieli oikeasti lepäsi tällä reissulla.